Kartoittajan/ratavalvojan mietteitä
Oleellisin ja kaiken saneleva ero sprinttikartan ja "normaalin" suunnistuskartan välillä on lopullinen käyttömittakaava. IOF:n normien mukaan toimiessa suunnistuskartan oletusmittakaavaksi niin maastokartoituksessa kuin ocad -piirrossa asetetaan aina 1:15 000. Näin menetellään vaikka kartta olisi tarkoitus painaa/tulostaa vain 1:10 000:ssa. Tällä tavalla menetellen saadaan oikeat symbolikoot ja viivaleveydet haluttavalle mittakaavalle. Eli yksinkertaistettuna: 1:10 000 kartan on oltava vain ja ainoastaan se selkeälukuisempi versio 1:15 000:sta, jonka senkin on oltava huippu(/kilpa)suunnistajalla maksimaalisessa etenemisvauhdissa luettava. Sanomattakin on selvää, että molemmilla mittakaavoilla kartan sisällön on oltava ehdottoman sama. Kymppitonniin ei siis tungeta sellaista, mitä 15 -tonniseenkaan ei laiteta.
Sprinttisuunnistuskartta on sitten poikkeus. Siellä kuvataan paljonkin sellaista, mitä em. mittakaavoissa ei tehdä. Mittakaava sanelee / sallii jo sen. Sprinttikartta on useimmiten 1:4 000 tai 1:5 000 (myös oletusmittakaavoina Ocadissa!);siihen mahtuu tavaraa mutta luettavuus on edelleen pääasia. Mitään epäoleellista ei kuvata nytkään.
Sprintin suoritus on kestoltaan alle vartin. On harkittu ajanottoa 0,1 sekunnin tarkkuudella. Jo tämäkin mittakaavan lisäksi korostavat sitä, että täytyy ja on mahdollista kuvata eri etenemispintojen nopeutta. Polut voidaan erotella kova- ja pehmeäpintaisiksi. Nurmikot voidaan luokitella korren pituuden mukaan. Korkeuserojen kuvauksessa ei kuitenkaan sorruta näpräilyyn vaan käyräväliksi on sovittu 2 m (tai 2,5 m).
Sprinttisuunnistussuoritus tapahtuu useimmiten ihmisen runsaasti muokkaamassa ympäristössä. Puistot, korttelit, tehdasalueet ym. ovat näitä alueita. Näillä alueilla on useimmiten teknisiä, ei-luonnollisia kohteita. Teline tai pylväs, jonka pinta-ala maastossa on vain 0,1:stä pariin neliömetriin kuvattaisiin "tavallisessa" suunnistuskartassa esim. erikoismerkillä X. Tämän symbolin kartalla peittämä pinta-ala olisi 1mm eli maastossa n. 15 m. Korostus kuulostaa suhteettomalta. Sprinttikartassa päästään lähemmäs totuutta jolloin tällaisten kohteiden käyttö esim. rastipisteinä on mahdollista.
Toisinpäin voidaan myös vertailla. Sprinttikartan mittakaava on väljä. Otetaan esimerkiksi metsäautotie, "musta tie". Näinkin leveä (muutama metri) tie kuvataan sprintissä "ruskeana" tienä, reunaviivat molemmissa reunoissa. "Tavallisessa" kartassa tuo maantien reunaviiva sisältää tiedon pientareesta, piennarojasta ja mahdollisesta ojanvarren penkasta ja joitakin kivenmurikoista siinä. Tähän on totuttu. Mustassa metsäautotiessä ei ole edes reunaviivoja. Sprinttikartassa nuokin piennarroinat mahduttaisiin kuvaamaan erikseen ja joissain tilanteissa ne kuvataankin.
Mielestäni tämä esimerkki sisältää vaaran. On mahdollista, että joskus "tavallisessa" suunnistuskartassa noita "epäoleellisuuksia" joku ryhtyy kuvaamaan. Sprintissä ne ovat oleellisia. Sprinttisuunnistus on sen verran eri laji.
Mielestäni jo näiden esimerkkien takia sprinttisuunnistusta näillä kuvausohjeilla ei pidä viedä metsään. Sprinttikartan kuvaus sopii aina paremmin, mitä vähemmän maastossa on aitoa luontoa. Eli siis puistoihin. Aitoon metsäluontoon sopii parhaiten se yleistävä kuvaustapa joka on (vielä) tällä hetkellä vallitseva "tavallisessa" suunnistuskartassa.
Oma suunnisteluhistoriani alkaa vuodesta 1970, jolloin 6 -vuotiaana harrastin reittiviivasuunnistusta mustavalkoisella peruskartalla 1:25 000. Pian päästiin suunnistuksen värillisiin erikoiskarttoihin 1: 20 000. Ollessani M14 -sarjassa oli suuri muutos siirtyminen 1: 15 000 -karttaan. Oma vauhdikkain suunnistuskauteni ajoittui 1980 -luvulle jolloin 1: 10 000 teki vasta tuloaan samoin kuin pikamatka omana muotonaan (nyk. keskimatka). 10-tonniin suhtauduttiin aluksi vähän kuin lasten ja näkörajoitteisten karttaan. Sitten se vakiintui. Nyt on kärkisuunnistajilla jopa pulaa mahdollisuuksista kilpailla 1: 15 000 -kartalla vaikka isoissa kisoissa se on edelleen käyttömittakaava pitkällä matkalla (ent. normaalimatka). Ja nyt sitten suunnistetaan sprinttisuunnistusta 1:4 000 -kartalla!
Kartan valmistuksessa ollaan edetty tämän mittakaavakehityksen mukana. Kehitys on ollut suhteellisen asiallista, ylilyönteihin kuvauksessa ei mielestäni olla kovin pahasti sorruttu. Ylilyönnillä tarkoitan sellaisten kohteiden tunkemista karttaan jotka eivät sen käyttötarkoitukseen kuulu. Epäoleellisuudet estävät luettavuuden. Lappeenrannan tulevan kesän SM-sprintin kartan maastokartoitusmittakaavana oli käytössäni 1: 2 000 -kaavakartta. Viime kevään SM -pitkän maastokartoituksessa käytin 1: 7 500 -pohjaa. Mielestäni tämä on se suhde joka toimii, edes 1: 5000 -pohjaa en ota käyttöön, kun "tavallista" karttaa rakennan. Ei niin pienipiirteistä maastoa Suomessa olekaan, että sitä tarvittaisiin, väitän.
Elämme kuitenkin vaaran vuosia. Pelkään, että kohta joku rakentaa karttaa "tavalliseen" suunnistukseen sprintin mittakaavoilla ja kuvauksilla. Sprinttisuunnistuksella ei ole mitään hätää. Olen huolissani sen perussuunnistuksen puolesta. Ja nämähän ovat nyt sitten vain minun mielipiteitäni.
Jarmo Tonder, sprinttikartan väsännyt ja ratavalvoja.